keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Elämäni eläimet by Johanna Pohjavirta


Kun Johanna kysyi koiria lainaksi kuvaan en tajunnutkaan kuinka paljon siitä olisi iloa minulle että koirille.
Simo ja Wanda on vuosia sitten käynyt studiokuvassa mutta en voinut ajatellakkaan että tuossa ne pallin päällä nököttivät "filmaa mua" asenteella.
Wanda sekoili kyllä vähän väliä makkara pussin nähdessään ja totesinkin että voi kuinka se taas nauttisi jos vielä käytäisiin agilityssä tai edes tokoiltaisiin pienesti. Aika ei millään riitä kaikkeen, mutta kyllä me jossain kohtaa vielä.
Tämä minä ja koira kuva oli sellanen nopee loppuräppäsy, ei mitenkään suunniteltu ja siitäkin tuli niin ihana!


No todellaki.
Sille joka ei Chihuahuasta sen enempää tiedä, voin kertoa että kaikki nuo mexikolaiset jalkojen lämmittäjät jotka olen tavannut, ja joita  muuten on monennäköisiä, pitkällä sekä lyhyellä karvalla, kaikilla väreillä ja muutenkin monenmoisilla mausteilla, tässä on koira, jonka luonne ei meinaa mahtua edes norsuun.


 Simo täyttää tänä vuonna kahdeksan mutta on silti ollut harmaa jo 5 vuotta. Sen päässä olevat mustat merkit muuttuivat harmaiksi simsalapim. Tämä Kissan kasvattama 60g syntyessään painanut koiran rääpäle on selvästi taistelija, mutta jos se olisi ihminen, se saattaisi myös olla sillä silmällä- sarjasta tutuksi tullut kultturelli Mikael. Ai miksi? Simolla nyt vaan on joitakin hiukan kulturelleja gaymaisia tapoja.


edit. Wandastakin vielä yksittäis kuva tuli perästä päin! 
Kohta 6 vuotiaalla Wandalla ainoot ikääntymisen merkit näkyy leukakarvoissa jotka on alkaneet vaalentumaan.
Tässä sille tyypillinen ilme;  "Olen niin pieni ja maailma niin suuri, pidä huolta minusta "
Ja minähän pidän. Omat rakkaat räkyttimeni.


 Johanna Pohjavirta tuli minulle tutuksi lähinnä jalkapallokentän laidalta ja tätä nykyisin törmäillään poikiemme koulun vanhempainyhdistyksessä. 
Johanna on satakuntalainen, niinkuin minäkin, joten olen varma että joku tuntematon satakuntalaisten juttu aiheutti meidän tutustumisen. Naista en vielä yhtään tunne mutta silti tuntuu että tunnen. Eikös se ole juuri se the thing?
Eli satakunnasta lähtöisin, parin pojan äiti joka omien sanojensa mukaan pitää ihmisistä, erityisesti lapsista, muutti perheen perässä Tampereelle ja jolla on upeassa tehdasmiljöössä Pyynikin trikoolla studio, studio Dettani.


 Varsinkin niille äideille ja isille joiden viimeinen kullanmurun 1vee kuvaus oli täyttä hikeä, verta ja kyyneleitä, Johanna on nappi valinta. Kuvia ottaa rautainen ammattilainen ja samalla äiti joka on hetki sitten kokenut  kaiken saman höpömussukkansa kanssa mutta joka nyt linssin takana osaa ohjailla murut iloisesti kuvaan. 
Tyytyväisyys ja luottamus on koko ajan läsnä, kuvaukset ovat suorastaan halpoja vaikka kalenterin valmiiksi ollessa täynnä, sen ei sitä tarvitsisi olla. Hinta perustuu siihen että pidät oikeasti näkemästäsi.Teet tilauksen sitten sellaisena kuin sen itse haluat.


 Täällä jo haukotellaankin.
Kiitos Johanna huippu kivoista kuvista!

www.studiodettani.fi


2 kommenttia:

Parhautta on saada kommentteja!