torstai 9. heinäkuuta 2015

HELSINKI treffit feat Kiasma


Ystävän ja tyttärien kanssa vietettiin kaksi päivää Helsinkiä tutkaillen lähinnä ostosten merkeissä, mutta kyllä reissuun mahtui Kiasmassa käynti, ratikka ajelua ja espalla kävelyäkin. Puhumattakaan makuhermoja hellivästä ruuasta. Sääkin kohteli meitä loppujen lopuksi aika armollisesti.

Kiasmassa viihdyttiin kaikki. Monsteri kierros oli tyttöjen mieleen kun taas isommat tytöt vuorottelivat kolmoskerroksen Mapplethorpen näyttelyn kanssa. Sinne kun ei lapsia viittitty viedä. :D

Hertta sai heti käyttöönsä Marimekon alesta hankitun sadetta pitävän takin. Se olikin aika kätevä sillä ihmisjoukossa tytön erotti aika tehokkaasti.


Heta Kuchkan videoinstallaatio oli tosi mielenkiintoinen ja koskettava. Ehkä siksikin että keväällä meillä oli muistisaaraan kohtaaminen-kurssi ja installaatiossa esitettiin 11 alzhaimeria sairastavaa potilasta jotka reagoivat tuttuihin piano kappaleisiin; jotkut hymyillen, jotkut tanssien ja laulaen ja jotkut itkien. Vaikka muuta ei enää muistaisi, ei edes omaa nimeään, musiikki herättää tunteita ja tuo mieleen muistoja, ja kappaleiden sanat muistuvat ihmisten mieleen. Ihmismieli on ihmeellinen. 


Kehon kieli. Hymy. Taputus. Kyynel. Laulu. 






Tauluihin oli kirjoittettu osuvia lauseita. 


Tampereen oma mies Janne Laine oli myös edustettuna Kiasmassa!! Mahtavaa! 
Teokset pohjautuvat Jannen Islannissa ottamiin kuviin, joissa sumu ja pilvet puhuttelevat.


"Ajattelen jatkuvaa liikettä, epävarmuutta. Myös epävarmuutta  perusasioissa, kuten lattiassa. Siinä, millä seisomme, minkä yli kävelemme. Teoksessani kulta ei ole jalustalla. Sen yli kävellään. Aina voi kysyä itseltään: Olenko keskellä ei mitään? vai Olenko maailman sydämessä?"

Tämä teksti puhutteli mua erityisesti ja teos sen myötä. 


Tämä on se upea valoilmiö joka loistaa manskulle Kiasman päädystä. 


Toinen tosi mielenkiintoinen videoinstallaatio. Videolla Michael Jackson on palannut kuolleista talk-showhun, ja vastaa kysymyksiin laulujensa sanoilla. 
Joten karmiva, mutta kiinnosta. 
Harmi etten ehtinyt katsomaan loppuun kun lapset oli jo seuraavassa kohteessa. 


Robert Mapplethorpe. 
PUHUTTELI :D 
Ei kai siitä sen enempää, jokaisen pitää se ite nähä. Lapsia ei tänne sitten viety.


Kiasmam kahvilassa oli yllättävän hyvä ruoka! 


Äidit ja tyttäret kunnostautui kyllä eniten shoppailun saralla. Tytöt varsinkin. Miten ne on jo niin isoja ja vaativia. Niin perillä tyylistään. Pelottavaa. 
Mutta oli meillä mukavaa!


 Kaikkien lempparikauppa Zara ja alet. Jätski kelitkin oli välillä. Huvittava oli lokki joka vaani meitä, ihan kuin sillä ois ollu meille jotain sanottavaa!



Olikohan se samainen lokki joka löysi oivan paikan patsaan päästä.


Kakkosen maisema reitti käytiin ajelemassa ratikalla. Ehkei siinä käsiksi maisemiin päässyt mutta pääsi näkemään eri kaupungin osia ainakin. Ja sitä todellista Helsinkiä, kun kyytiin hyppäsi kalliosta pari hyvin suulasta papparaista ja alkoivat puhelimeltaan soittaa musiikkia ihmeteltyään ensin miksei se ratikassa soi :D


Uusi mexikolais ravintola Ahorita sovittiin testattavaksi jo lähtiessä. Pitkä jonottaminen kannatti sillä ruoka juomineen oli tosi hyvää ja suhteellisen kevyttä, mutta tulisuutta ois voinu sittenkin uskaltaa ottaa reilusti enemmän. 


Loppuun vielä upeet mehikasvi- asetelmat Ahoritan ikkunalta, tälläsiä saa myös meidän tampereen Opuntiasta joten taidanpa mennä hakemaan! 


Terhi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Parhautta on saada kommentteja!