tiistai 15. joulukuuta 2015

Elämä antaa, Elämä ottaa

Hei pitkästä aikaa. 

Syksy on ollut raskas, koulu on ollut antoisaa mutta varsin haastavaa. Kevät puoliskolla olenkin lähinnä töissä, teen alta pois 3 eri alueen harjoittelua. Oon tosi innoissani! Ainoana miinuksena ja varsin mieltä alentavana tässä riemussa, on koko ajan vakuutusyhtiö, jonka kanssa saan riidellä koulutukseen liittyvistä asioista.

Verhoilu on jäänyt nyt tosi vähälle, yhden tuolin tein tuossa alku syksystä, siitä kuvia myöhemmin. Sohvan päälliset odottaa tuossa kyllä tekijäänsä. 

Meidän koti on myynnissä, joka viikko on katsojia, joten tämä myynti työllistää ihan tosissaan. Tulevaisuudesta ei ole vielä mitään varmaa tietoa mutta ajatus vapaudesta, varsinkin valinnan vapaudesta mitä elämässään tekee, minne menee ja minkälaisen asunnon hankkii seuraavaksi, houkuttaa kovin. Myynti päätöksen tekeminen oli raskas prosessi, mutta joskus on tehtävä uhrauksia, jotta vois saavuttaa jotain suurempaa. Kysehän on kuitenkin vain materiaalista. 

Tänään on mulle suuri päivä. 
Tänään tulee kuluneeksi tasan 15 vuotta siitä, kun mun elämä  muuttu.
Olin liikenneonnettomuudessa. Ensin valmistauduin kuolemaan, sitten menettämään jalkani. 
Kumpaakaan en onneksi joutunut kokemaan, ehkä kuitenkin henkisellä tasolla. 
Kokemus on pikku hiljaa kääntymässä voitoksi, onhan  mulla nyt aika hyvät eväät tulevaan ammattiini, sairaanhoitajaksi. 


Viime vuodet on mennyt alitajuisesti koko ajan asian työstämisessä, hyväksyminen on ollut niin pitkä prosessi, eikä se kai vieläkään ole loppunut. Kuulin kuvaterapiasta ja luettuani siitä ajattelin että se vois olla ihan hyvä keino rakentaa aikuista minäkuvaa, sellaisena kuin olen. Juttelin asiasta luottokuvaajani kanssa, joka oli heti mukana hommassa <3 
Kun sain kuvat käteeni, eka reaktio oli itku. Itku oikeastaan siitä miten kauniita J oli niistä saanut. Miten se keinotekoisuus, jota olin pelännyt että kuvista vois välittyä, oli muuttunut iloksi, selviämiseksi, saavutuksiksi.  

Kuvien ottamisen jälkeen tuli todella outo tarve julkasta niitä jossain. Se oli ihan uutta. Yleensä ennemmin ignooraan koko asian.  Kuvista sai vahvistusta siihen, että mun pitää huutaa maailmalle että mä selvisin, ja selviän. 
Kuin sattuman kauppaa, tuttavani toimittaa Suomen Sairaanhoitajain Kristillisen seuran (SSKS)  alaista Viesti-lehteä jossa aiheeksi oli tulossa Tuli, ja kysyi voisinko kirjoittaa kokemuksistani jutun lehteen. 
Innostuin, ajattelin että nyt tää pitää tehdä, näin on tarkotettu. 



Tässä lehtijuttu jos joku haluaa lukea.








Kiittää saan niin monesta asiasta tässä elämässä.


Hiukset: Kati,  Fair Hair&Beauty





Kiitos Johanna, Riitta ja Kati että olitte mun mukana tätä tekemässä
ja kaikki ystävät mukana olosta ja siitä että ootte olemassa!

Life goes one!

https://www.youtube.com/watch?v=Ay9BWM8lwOA

Terhi










2 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia kauniista ihmisestä! Tunteita herättävä kirjoitus!♥Sanna

    VastaaPoista

Parhautta on saada kommentteja!